Liekki #02/16, Pääkirjoitus

Etsin kirjahyllystäni rakasta kirjaa annettavaksi kaukaa tulleelle lapsuudenystävälleni. Löysin kirjan ja sen välistä Sisuradiolle kesällä 1998 kirjasta tekemäni arvion. Kirjan lehtien välistä löysin yhden prässätyn viisi- ja yhden neliapilan. Kesäisin katson tarkkaan ruohikkoja aina missä vain apilaa kasvaa ja usein on onnistanut. Kun luen mitä kirjoitin huomaan, että lukiessani kokemani tunne on edelleen sisimmässäni. Näin kirjoitin 1998:

Muistan vuosia sitten ihastuneeni kiinalaiseen sananlaskuun, jonka mukaan kirja on kuin taskuun mahtuva puutarha. Sanat tulivat mieleeni torstaina kun katsoin päivämäärää ja huomasin että tästä kesästä on jo reilu puolet eletty. Keväällä ajattelin tapani mukaan että voi kun juuri tästä kesästä tulisi sellainen, joka jättäisi jälkeensä hyviä muistoja. Nyt tiedän että tämä kesä tulee jäämään mieleeni: Heti juhannuksen jälkeen luin sanat, joista kauan sitten kuulin parin oppineen ihmisen puhuvan täydellisinä. Monelle teistä nuo lienevät tutut mutta minulta tähän kesään saakka ne ovat jääneet lukematta......

Monen kulttuurin rikkaus ja rasitus

Kurdilaisen ja suomalaisen kulttuurin synnyinperintönään  saaneelle Denise Görgülle hänen taustansa on itsestäänselvyys. Samankaltaisten nuorten parissa itsestäänselvyys vahvistui entisestään Tukholman ruotsinsuomalaisessa koulussa. Tausta voi olla rasituskin jos aina joutuu  vastaamaan kysymyksiin mistä tulee.
Liekki tulee tulevissa numeroissa peilaamaan ruotsinsuomalaisia, joiden taustoista löytyy muutakin kuin pelkästään Suomea ja Ruotsia
------
Olemme sopineet tapaamisen Kulttuuritalon yläkerran kahvilaan ja saamme ikkunapöydän. Sergelin torin kolmiokuvioilla liikkuu ihmisiä kaikkialta – täältä korkealta nähtynä katutason kuhiseva elämä muuttuu pieneksi, kuin Lilliputtien maaksi Gulliverin retkissä.

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä kantautui suruviesti ruotsinsuomalaisten keskuuteen Rainer Ellilän kuolemasta.

Ellilä muistetaan runoilijana ja laulujen tekijänä. Hänen runokokoelmansa Solo Lobo sai kiitettävän vastaanoton lukijoiden joukossa. Rainer Ellilä julkaisi kymmenen kirjaa, runokokoelmia ja romaanin Huono ihminen, jossa kuvataan mm. naisten alkoholiongelmista ja alkoholismi luokiteltuna sairautena muiden joukossa.Ellilä esiintyi myös trubaduurina esittäen omia sävellyksiään.

Rainer Ellilä oli 1990-luvulla aktiivisesti mukana RSKY: n toiminnassa, kirjoitteli Liekki-lehteen, osallistui Lahden runomaratoonille sekä esiintyi Poetry slam-tilaisuuksissa.

Rainer Ellilä oli mukana myös Finn-kirjan antologioissa.

Vuonna 2000 Rainer Ellilä voitti Ruotsin Poetry slam-mestaruuden. Hän oli vuonna 2005 yksi Kaisa Vilhuinen-palkintoehdokas, samana vuonna Ellilälle myönnettiin Ruotsin kirjailijaliiton kirjailija-apuraha, mitä ei usein tapahdu ruotsinsuomalaiselle kirjailijalle.

Rainer Ellilä muistetaan myös Sisuradion Musalista-ohjelmista. ”Seison tässä elämän sirkusmaneesilla enkä enää muista mitä minun piti sanoa tai tehdä ja rummut pärisevät jo…” Rainer Ellilän runo. Avoimesti ja teeskentelemättä, mitään salaamatta sairauksista ja etenkin alkoholismista kirjoittanut ja laulanut Rainer Ellilä oli syntynyt 26. toukokuuta 1949 Oulussa.

Asko Sole

 



On huhtikuu. Eilen satoi
ja kuulin että olet poissa..
"Sinun pitää lähteä
niin moneksi miljoonaksi vuodeksi
kuin taivaalla riittää tähtiä.." 
Ruoho jota et saa tuntea
enää koskaan jalkapohjissasi kasvaa päivä päivältä pidemmäksi.
Lahdelman pelissä kasvoillen langennut metsä jota kuvasin..
Yöllä metsä kietoutui 
sadehuntuun ja E18 raahasi raskasta liikennettä jonnekin ja sisälläni
lyhytelokuvafestarit täynnä elokuvia joissa ei juonta.
Näin mieleni raamin sisällä hulmuavan tukkasi ja 
viimeiset akordidsi säestämässä Janis Joplinin ruosteista laulua..
1990-loppupuolella
T-centraalissa tulit kitaraa kantaen. 
Olit ollut jossain esiintymässä.
Tiesin että pidit siitä. Sekä soittamisesta että runoista.
Lepää rauhassa Rainer.

Juha Knuutila

Liekki #01/16 Pääkirjoitus

Jaana
Johansson

 

Korpi väistyy kulttuurin tieltä sananparsi tulee mieleeni kun mietin mitä pääkirjoitukseen kirjoitan. Pakolaiskysymykset hallitsevat mediakeskustelua ja kerjäläisiin istumassa kaduilla olemme jo aikaa sitten tottuneet. Näen valtavaa Ruotsin lippua kantavan miehen Stureplanilla Tukholman keskustassa kun olen matkalla lastenkirjan julkistamistilaisuuteen. Singers melodi -kirja tuo sirkuseläinten hahmoissa sanomaa erilaisuuden sallimisesta ja muualta tulleiden tuntojen, kaipuunkin hyväksymisestä.

Ruotsinsuomalaista kirjallisuutta, kirjoittajia ja Liekkiä 40 vuotta

Uppsalan kaupunginkirjastossa järjestettiin 5. joulukuuta Kirjoitettu sana-tilaisuus jolla juhlistettiin muun muassa sitä että Liekki on ilmestynyt jo neljäkymmentä vuotta. Paikalla oli myös luovan kirjoittamisen opettaja Taija Tuominen oppilaineen jo pari vuotta kokoontuneesta Uppsalan kirjoittajakoulusta. – Ihminen ei kuitenkaan ole koskaan niin luova kuin silloin, kun hän keksii esteitä sille, miksi ei voi kirjoittaa, naurahti luovan kirjoittamisen opettaja Taija Tuominen.

Pääkirjoitus, Jaana Johansson

Neljäkymmentä vuotta on pitkä aika. Painetut Liekit löytyvät KB:ltä, Kuninkaallisesta kirjastosta ja niitä on jännittävää selailla. Ennen ensimmäistä painettua Liekkiä tehtiin koenumero. Se oli moniste, jota monistettiin heinäkuussa 1975 satakolmekymmentä kappaletta. Neljän vuosikymmenen takaisia Liekkejä selaillessani hämmästyn miten monet tuolloin tapetilla olleet kysymykset ovat yhä ajankohtaisia. Esimerkiksi huoli ruotsinsuomalaisten suomen kielestä, niin lasten kuin aikuisten kirjoittajienkin. Mutta monistetussa koenumerossa on Sören G. Lindgrenin teksti Marx, yhteiskunnallinen todellisuus ja kaunokirjallisuus jota elävöittää Erkki Tammenoksan piirros kynttilää kädessään pitävästä parrakkaasta Karl Marxista. Teksti näyttää miten erilaista neljäkymmentä vuotta sitten nykypäivään verrattua kuitenkin oli.

Muuttuva ruotsinsuomalainen kirjallisuus

Vähemmistökirjallisuuden professori Satu Gröndahl määritteli ruotsinsuomalaista kirjallisuutta Maarit Turtiaisen haastattelemana Turun kirjamessuilla Dynaaminen ruotsinsuomalaisuus- seminaarissa. Gröndahlilla on selkeä kuva ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden ja sen kritiikin kehittymisestä Ruotsinsuomalainen kirjallisuus paikantuu vanhan vähemmistökirjallisuuden ja migranttikirjallisuuden väliin mutta nyt on nähtävissä että ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden määrittely on väljempää kuin aikaisemmin. Eli enää ei ole välttämätöntä esimerkiksi että kirjoitetaan suomeksi, Gröndahl selvittää kun häneltä kysytään mitä ruotsinsuomalainen kirjallisuus on. - Nyt ruotsinsuomalaisessa kirjallisuudessa on myös näkyvissä aivan tyypillisen kansallisen ja kirjallisen instituution eri lajit. Siellä on paljon omaelämäkerrallista kertomista ja paljon fiktiivistä kertomista. 70-luvulla ruotsinsuomalaisessa kirjallisuudessa oli selvät migranttikirjallisuuden piirteet, hän jatkaa,

Hallintoaluerahat kehiin kirjoittajakouluja tukemaan

Sinnikäs kirjoittajajoukko kokoontui kevätlukukauden aikana kolmena intensiivisenä viikonloppuna Tuomiokirkon kupeeseen Katedraalikahvilaan Uppsalan kirjoittajakouluun. Opettajana ja innoittajana toimi kirjailija ja kirjoituksen opettaja Taija Tuominen Suomesta. Kurssilaiset oli valittu kirjoitusnäytteiden perusteella, halukkaita tulijoita olisi ollut enemmänkin. Tälläinen ryhmä ei voi olla liian iso, sillä silloin kaikkien tekstejä ei ehditä lukea ja käsitellä. Ryhmässä oli mukana osallistujia eri puolilta Ruotsia aina Malmötä myöten mutta suurin osa kurssilaisista tuli Uppsalasta ja Tukholman seudulta.