"Olen suomalainen, olen syntynyt täällä ja molemmat vanhemmat ovat Savosta kotoisin. He tulivat tänne 1970-luvun alussa niin kuin monet muut ja jäivät tänne.
Tietenkin heidän suunnitelmanaan oli palata takaisin Suomeen. Mutta kun minä ja minun sisko synnyimme niin he jäivät tänne. -Minulle suomen kieli on ollut jo alusta alkaen hyvin tärkeä. Kaksikielisyys on ollut minulle aktuelli ja tärkeä asia. Olen aina miettinyt kielellisiä eroja ja vertaillut. Ehkä ajatus siitä, että minä voisin työskennellä suomen kielellä syntyi jo melko aikaisessa vaiheessa.
- Melko aikaisin tuli ajatus, että haluaisin kääntäjäksi. Tietenkin myös sillä on ollut merkitystä, että olemme aina kotona puhuneet suomea. Vanhempien rooli on ollut alusta alkaen tärkeä. Samoin sillä, että lapsena kävin usein Suomessa ja luin jo varhain suomen kielellä nuortenkirjoja. Eihän siitä muuten tule mitään, jos lapsi ei ole itse kiinnostunut kielestä. Kotona oli kannustamista, muttei pakottamista. Tietenkin myös suomen kielen opetuksella on ollut merkitystä, vaikka olinkin ainoastaan kotikielen opetuksessa. Meillä oli tosi hyvä kotikielen opettaja, joka jaksoi innostaa. Hän oli minun opettajana melkein koko peruskoulun.

Synnyitkö täällä Tukholmassa?

–Ei kun synnyin Boråsissa, jossa vanhempani toimivat tekstiilialalla. He tulivat sinne töihin ja tapasivat toisensa siellä.

Mitä olet tehnyt sen jälkeen kun olit käynyt peruskoulun ja lukion?

–Ensin mietin mitä opiskelisin. Saksan kieli tuntui mielekkäältä ja opiskelin ensin sitä. Sitten minulle tuli mieleen että voisin opiskella suomen kieltä, että oppisi enemmän kielestä ja enemmän virallista tekstiä. Tuolloin en oikein tiennyt kuinka vahva minun suomen kielen kirjallinen taito oli. Silloin aloin tutkia eri mahdollisuuksia. Ja koska Göteborgissa ei enää ollut mahdollista opiskella suomen kieltä, lähdin Tukholmaan. 1997 aloin opiskella suomen kieltä Tukholman yliopistossa. Olin melko monta vuotta siellä Suomen kielen laitoksella. Sitten olin yhden vuoden vaihto-opiskelijana Helsingissä. Siellä minä luin myös käännöskursseja. Noilla kursseilla vertailtiin suomen ja ruotsin kieltä. Ja myös käännettiin paljon. Silloin en vielä työskennellyt kääntäjänä, vaan se alkoi vasta sen jälkeen. Silloin sain ensimmäisen kerran tuntumaa siihen, millaista kääntäminen on.
- Samaan aikaan Helsingin opintojen kanssa kävin Södertörnin korkeakoulussa Litterära översättarseminariet -kurssia. Tämä oli 2000-luvun alussa. Camilla Frostell oli meidän ohjaajana. Sen jälkeen minä sain ensimmäisen kirjakäännöksen. Tuolla ajalla oli valtava merkitys kääntäjäurani käynnistymiselle. Siellä on edelleen tämä koulutus, mutta siellä ei voi lukea enää suomen kieltä.

Mitä sanot kääntäjän tehtävästä?

- On tärkeää löytää tekstin tyyli, kirjailijan ääni tekstistä. Kaikilla kirjailijoillahan on oma äänensä. Mutta kai tekstin vivahde muuttuu hieman käännettäessä. Vaikka kääntäminen on joskus vaikeaa ja voi joutua miettimään päiväkausia jotain kohtaa, lopulta asiat kuitenkin loksahtavat paikalleen kun löydät sen oikean sanan tai ilmaisun. En tiedä milloin, mutta jossain vaiheessa vain tiedät että se sana sopii siihen tekstiin. Siinä on jotain maagista kun onnistuu löytämään sen oikean sävyn.
Kun puhumme kääntäjän roolista, Marjut Markkanen sanoo että vaikka nykyään kääntäjää jo arvostetaan enemmän, aina toisinaan esim. kääntäjän nimi unohtuu kirjallisuusarvosteluista. Markkanen sanoo myös, että on tärkeää tuoda esiin sen kuka tekstin on tällä kielellä tuottanut.

Kuinka sait käännettäväksi kirjat? Olivatko ne tilaustöitä vai hankitko käännökset itse?

- Kun kävin sitä Södertörnin koulutusta, saimme valita jonkin teoksen käännettäväksemme. Minä halusin jonkun modernin kirjailijan. Mietin kuka voisi olla sopiva minulle.
Camilla Frostell ehdotteli eri nimiä ja Leena Lehtolainen oli yksi vaihtoehdoista. Kun otin yhteyttä suomalaiskustantajaan, Bonniers oli juuri ostanut oikeudet Leena Lehtolaisen neljänteen kirjaan. Otin yhtyettä Bonniersiin ja sain tietää, että joku käänsi parhaillaan tätä kirjaa. He eivät olleet kiinnostuneita minusta. Mutta jatkoin kuitenkin siellä kurssilla Leena Lehtolaisen ensimmäisen kirjan työstämistä. Otin kustantamoon yhtyettä uudelleen vuoden päästä, halusin tarjota kirjakäännöstäni uudelleen.
- Vuoden aikana tilanne oli muuttunut, kääntäjä oli vaihtumassa. Sitten he kysyivät minulta, haluanko tehdä koekäännöksen Leena Lehtolaisen seuraavasta (viidennestä) kirjasta. Sanoin että tietysti haluan. Tein heille koekäännöksen kurssin loppuvaiheessa, joka hyväksyttiin. Siten pääsin kääntämään Leena Lehtolaista.
Välillä voi tulla hiljaisiakin aikoja, Marjut Markkanen sanoo.
- Kuolemanspiraali oli ensimmäinen Lehtolaisen kirja jonka käänsin. Leenaltahan on ilmestynyt useampikin kirja ruotsinnettuna. Kustantaja on ottanut minuun aina yhteyttä ja tarjonnut Leena Lehtolaisen kirjoja käännettäväkseni. On hyvä kun pääsee kääntämään sarjaa, sellaisessa työssä on jatkuvuutta.

Suomen ja ruotsin kielen eroavuudet? Tiedustelen maallikkona suomen ja ruotsin kielen välisiä eroja. Minulla on sellainen kuva, että suomen kieli on rönsyilevä, täynnä metaforia ja että ruotsi on jollain tavalla niukempaa. Olenko oikeassa vai väärässä?

- Välillä minusta tuntuu että suomi on rönsyilevämpää, niin kuin sanot. Esimerkkinä koloratiivikonstruktiot, kuten ”nauraa hihittää”. Ilmaisu sanoo enemmän kuin jos sanoo vain että ”nauraa”. Suomen kielessä on paljon tuollaisia kielellisiä leikillisyyksiä. Välillä niitä pystyy kääntämään ja toisinaan kääntäminen tuntuu mahdottomalta. Mutta sellaiset kohdat täytyy yrittää korvata jollain ruotsinkielisellä ilmaisulla. Joskus onnistuu ja joskus ei, tärkeää on kuitenkin että tunnelman saa jollain tavalla säilytettyä, ettei se köyhdy. - On tärkeää että pitää tekstistä, jota kääntää. Muuten et pysty välittämään tekstiä oikealla tavalla. Jos inhoat tekstiä, ei kääntäminen onnistu. Sinulla ei ole silloin intoa alkaa purkaa tekstiä.

Millainen Lehtolainen on kirjailijana, jos häntä vertaa vaikka ruotsalaisiin dekkarikirjailijoihin?

- Minusta Leena on kirjailijana aika naisellinen. Hän on paljon pehmeämpi jos häntä vertaa vaikka johonkin Håkan Nesseriin. Leena ottaa myös kantaa ajankohtaisiin asioihin. Mutta hänen kirjojensa murhajutut eivät ole kovin verisiä tai raakoja.

Onko dekkarikirjallisuus tämän päivän trendi?

- Ei nykyajan dekkari ole välttämättä vain dekkari, vaan pikemminkin ajankohtaisromaani, ajankohtainen jännitysromaani.

Millaisen vastaanoton kääntämäsi kirjat ovat saaneet Ruotsissa?

- Ei niistä mitenkään kamalasti ole kirjoitettu. Ensimmäisestä ja toisesta dekkarikäännöksestä oli juttu. Muuten en ole nähnyt kovin paljon arvioita. Mutta jos netissä googlaa, niin löytyy arvosteluja joistakin pienemmistä lehdistä. Tietenkin noista käännöksistä voi ajatella että ne ovat ”vain dekkareita”. Sellaisista kirjailijoista kuten esim. Sofi Oksasesta tietysti kirjoitetaan paljon, mikä on tietenkin kivaa, hän on omaa luokkaansa (ei Marjut Markkasen kääntämä).

Entä kääntäjän työ: Eikö se ole melko yksinäistä puuhaa?

- Onhan se niin, Mutta tavallaan minä viihdyn sellaisessa asetelmassa. Onhan minulla luonnollisesti kollegoita. Välillä me tapaamme toisiamme vaikka Suomen instituutissa, jos siellä on jotain kivaa ohjelmaa. Ja olemme myös meiliyhteyksissä toisiimme. Voi hakea tukea tai esittää kysymyksiä tai neuvoa kollegoilta. Mutta minä viihdyn kuitenkin siinä että saan olla omissa oloissani ja tehdä töitä omassa rauhassa, että saan keskittyä. Onhan siinä tietenkin sekä hyvät ja huonot puolensa. Olen oma pomoni. Se on kuitenkin kaikista parasta.

Kuinka työskentelet?

- Kun aloin kääntää Lehtolaista olin jo lukenut häntä aikaisemmin. Minä tunsin jo kirjailijan tyylin tavallaan. Jotkut eivät lue edes tekstiä ensin, vaan alkavat kääntää tekstiä heti. Minulle sellainen työtapa ei sovi, ei etenkään dekkareissa. Siellä on aina jotain johtolankoja joita seurata. Kyllä luen tekstin ennen käännöstyöhön ryhtymistä ainakin kertaalleen. On hyvä synnyttää jonkinlainen yleiskuva ennen kuin alkaa kääntää tekstiä.

- Tietenkin tekstiä joutuu työstämään moneen kertaan. Ja työtä tehdessäni yritän soveltaa toimistoaikoja. Yleensä nousen melko aikaisin aamulla ja asetun tietokoneen ääreen viimeistään kahdeksan aikaan aamulla. Haluan olla vapaalla kun muut ovat vapaalla. Kun esimerkiksi avomieheni on vapaalla, minäkin haluan olla vapaalla. Viikonloputkin yritän olla vapaa, paitsi tietenkin jos minulla on jokin kiireinen projekti, silloin voin myös tehdä töitä. Mutta yritän kuitenkin pitää normaalit työajat.

Millainen on identiteettisi? Vanhempasi ovat Savosta ja olet elänyt elämäsi Ruotsissa?

- Nyt koen olevani vahvasti kaksikielinen ja suomalainen. Mutta minusta tuntuu että kaikilla jotka ovat syntyneet eri maassa kuin vanhempansa, on jonkinlainen identiteettikriisi jossain vaiheessa. Etenkin jos muut yrittävät leimata sinua, kuka sinä olet, minkälainen sinä olet. Nuorena mietin paljon sitä, kuka olen: olenko suomalainen vai ruotsalainen, kun vanhempani ovat suomalaisia. Kun olin Ruotsissa sain kuulla että olen suomalainen. Kun menin Suomeen, sain kuulla että olen ruotsalainen. Kukaan ei kysynyt minulta omaa kantaani.

- Vuosi jonka vietin Suomessa, Helsingissä opiskelemassa, oli minulle hyvin tärkeä, koska en ole koskaan asunut Suomessa. Se oli ensimmäinen kerta kun minulla oli koti-ikävä Ruotsiin ja nimenomaan Tukholmaan. Silloin ymmärsin, että minä olen sekä suomalainen että ruotsalainen, ettei minun tarvitse välttämättä valita. Olen ruotsinsuomalainen ja Suomi on kuitenkin aina siinä taustalla, mutta Ruotsi on minun kotimaani.

Millä tavalla kanssaopiskelijat Helsingissä suhtautuivat sinuun?

- Mielenkiinnolla. Helsingissäkin minulle sanottiin, että oletko jostain Savosta kotoisin vai, kun käytin savolaisia ilmaisuja. Silloin aloin muuttaa kieltäni enemmän yleiskielen suuntaan. Halusin puhua hyvää ja puhdasta suomen kieltä. Niinhän minä puhun riikinruotsiakin, halusin puhua ”riikinsuomea”.

Marjut Markkanen puhuu siitä, että heidän perheessään oli luonnollista puhua suomen kieltä ja että hänellä on ystäviä joilla on suomenkieliset vanhemmat mutta jotka ovat kuitenkin vaihtaneet kielen ruotsiksi.
- Minulle ei tullut koskaan mieleenkään että puhuisin ruotsia vanhemmilleni. - Äitinikin on saanut kuulla, että puhutteko te suomea kotona. Ilman muuta, miksei puhuttaisi, on hänen vastauksensa. Minulla on kolme vuotta nuorempi sisko jonka kanssa olemme puhuneet aina suomen kieltä keskenämme. Paitsi jos seuranamme on joku ruotsinkielinen ystävä. Kun tämä ystävä lähtee huoneesta, me puhumme suomen kieltä taas. Se on ihan luonnollista.
- Koen sen erittäin positiivisena. Kyllä ymmärrän että sitä on melko moni iäkkäämpi ihminen vetämässä. Nuorempi polvi ei koe sitä ehkä yhtä tärkeänä. Se on erimuotoinen näille nuorille.
- Esimerkiksi Sheriffi-lehden ensimmäisessä numerossa oli paljon juttuja musiikkialalla toimivista ruotsinsuomalaisista nuorista, heidän kulttuurinsa on erimuotoista. Toiselle sukupolvelle ei ole ehkä yhtä tärkeätä alleviivata, että ”tämä on ruotsinsuomalaista kulttuuria”, vaan se on yksinkertaisesti kulttuuria.

Lempikirjallisuutesi, mitä luet mieluiten?

- Aika sekalaista. Nyt tietenkin yritän lukea melko paljon suomeksi työni kannalta. Minulle tulee suomalaisilta kustantajilta uutuuskirjauutiset, jotta voin seurata mitä kulloinkin ilmestyy. Nuorempana luin paljon dekkareita. Luen esimerkiksi Asko Sahlbergin kirjoja muiden muassa. Ja Pirkko Saisiota. Viime aikoina olen lukenut paljon suomalaisia novelleja uutta projektia varten. Jyrki Vainonen on uusi tuttavuus, ja myös Riku Korhonen.

Tulevaisuus? Onko sinulla nyt jotain työn alla?

- Käännän parhaillaan novellivalikoimaa, se on tosi kiva projekti. Olen itse valikoinut käännettävät tekstit. Kokoelma sisältää 20 suomalaisen nykykirjailijan tekstejä. Mukana on muutama suomenruotsalainenkin kirjoittaja. Se liittyy sarjaan jota on julkaistu eri maissa. Käännän myös parhaillaan lastenkirjoja. Nyt on työn alla esimerkiksi Timo Parvelan kaksi kirjaa: Karuselli ja Keinulauta. Itse en tiedä kovin paljon lastenkirjallisuudesta, mutta sitten sain tämän tarjouksen. Me on haettu kustantajan kautta tukea näille käännöksille. Kustantajat ovat tällä hetkellä hyvin varovaisia käännösten suhteen, mutta FILI:n (Finnish Literature Exchange) kautta pystyy hakemaan rahaa kääntämiseen tai painamiseen, mikä on hirveän positiivista.

Eikö suomalaisen kirjallisuuden ruotsintaminen ole melko niukkaa?

- Aina silloin tällöin tulee sellainen kirja kuin Vadelmavenepakolainen, sellainen kiva yllätys, johon kustantajat satsaavat. Ja Sofi Oksanen on toinen tällainen valopilkku. Mutta näin laskusuhdanteen aikaan kustantajat ovat melko varovaisia. Usein saa kuulla, että ”meillä on jo yksi suomalainen kirjailija” tai ”tänä vuonna on jo ilmestynyt yksi suomalainen kirja”. Sellainen on tietenkin ikävää ja melko hölmöä. Mainitsen melko tyypillisestä ilmiöistä täkäläisissä kirjastoissa. Siellä näkyy ruotsalaisten dekkarikirjailijoiden teosten suomennoksia. Eikö olisi syytä satsata esimerkiksi suomalaisen kaunokirjallisuuden kääntämiseen? Tietenkin tällainen kirjallisuus on melko hyvä markkinataloudellinen satsaus.
- Kääntäjänä saan joka vuosi raportin siitä, kuinka paljon käännöksiäni on lainattu. Näistä ilmenee, että kyllä niitä kirjoja kuitenkin lainataan paljon. Kirjailija saa korvauksia, samoin kirjan kääntäjäkin, vaikka kääntäjän korvaus on tietenkin pienempi.

Onko kääntäjän vaikeaa elättää itsensä?

- Jos kääntäisi pelkästään kaunokirjallisuutta, niin olisi varmaan. Minä käännän kuitenkin muutakin, kuten asiatekstejä. Teen jonkin verran AV-käännöksiä, myös suomalaisia elokuvia. Vaikka käännän myös hieman englannin kielestä, teen mieluiten suomenkielisiä projekteja.
- En ole ajatellut asiaa sen enempää. Minun haaveenani oli tulla kääntäjäksi. Nyt olen kääntäjä. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että ura on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Saan tehdä kaikenlaisia töitä, työni on melko vaihtelevaa. En tee pelkästään yhdentyyppisiä käännöksiä. - Käännän asiatekstejä, romaaneja, lastenkirjoja ja AV-käännöksiä. Se riippuu ihan siitä mitä kulloinkin tarjotaan.

Muita intressejä?

- Yritän seurata suomalaista kulttuuria monipuolisesti. - Yritän seurata suomalaista elokuvaa, kirjallisuutta. - Elokuvateatteri Zitassa näytetään aina uusia suomalaisia leffoja, niitä on mukava käydä katsomassa.
- Jos Suomen instituutissa käy mielenkiintoisia suomalaisia kirjailijoita, käyn myös siellä pysyäkseni ajan tasalla. Kyllä luen myös paljon ruotsinkielistä kirjallisuutta. Mutta tämän lisäksi ei juuri jää aikaa muunkieliselle kirjallisuudelle. Suomalaisen ja ruotsalaisen kirjallisuuden ja vaikka kulttuurin välinen ero?
- Jos ajattelen kääntämiäni kirjoja, on suomalaisissa kirjoissa ehkä enemmän huumoria. – Otetaan esimerkiksi Reijo Mäki. Vaikka hän on dekkarikirjailija, ovat hänen kirjansa hauskoja. Myös kirjailija on humoristinen. - Tapasin hänet taannoin ensimmäisen kerran Helsingin kirjamessuilla. - Ehkä minä savolaisten jälkeläisenä olen tottunut huumoriin ja siksi pidän siitä, että kirjoissakin on huumoria, leikillisyyttä ja sananparsia. Kotona on käytetty aina paljon vanhoja sananlaskuja.

Juha Knuutila