Toiseusteema, tietysti, naisena toinen ja toinen neljänkymmenen vuoden ajan. The marginal is the new center. Kaikki kilvan tahtovat olla toinen. Miten se nyt käy, kuka jää keskukseen? Kuka? Tyhjä keskus ja marginaalissa kova kuhina.
Jokainen savon kielen taitoinen tietää, että huttu pitää miehen (ja naisenkin)
tiellä, ihan siinä kuin leipä. Se on kunnon jauhopuuroa ja täyttää vatsan. Vaan
miten käy, jos tarjoomukset vaikuttavat höttöisiltä, joskus akanaisiltakin?
Minulla on epäilys, että esimerkiksi sosiaalidemokraattisen puolueen nykyiseen kriisiin on osasyyllisenä kielihöttö. Protestipuolueilta ei odotetakaan jämptiä kieltä, mutta kun perinteisetkin puolueet lipsuvat milloin hartauspuhetyyliin, milloin vanhanaikaiseen agitaatioon, usein myös tyhjän myllyn pyöritykseen, ollaan hukassa.
Olen vanhalta ammatiltani reunamerkintöjen tekijä (opettaja siis), ja yksi yleisimpiä merkintöjäni vuosikymmenten varrella taisi olla vaatimus sanonnan selventämisestä. Samaa tekisi mieli kirjoittaa semmoisten poliittisten puheiden marginaaleihin, joissa esitellään "aidosti uusia toimenpiteitä", joissa "työ ja työllisyys asetetaan politiikan keskiöön", joissa kerrotaan "upeista"
ehdokkaista, "fantastisista" päätöksistä, "infran eteenpäin etenemisestä" ja tuhannesta muusta "täsmäelvytyksestä".
George Orwell kirjoitti aikoinaan tämmöisestä kielen sisältäpäin mädättämisestä, ja tuntuu siltä, että kehitys on saattanut olla hurjempaa kuin hän osasi edes pelätä.
Nyt mitä tahansa "kohennetaan ja kohdistetaan", mikä tahansa "heijastuu kansainväliseen kilpailukykyymme", "vaarantaa hyvinvointiyhteiskunnan", "mahdollistaa hyvinvointipalvelujen ylläpitämisen", "toteutuu eruspalvelurakenteita unohtamatta", "ottaa huomioon pitkän aikavälin kehityspanostukset" ja niin edelleen.
Erno Paasilinna äksyili joskus, että "kun peruskieli heikentyy ja syrjäytyy, menetetään koko ajan jotakin hyvin tärkeätä, jota ei voi saada takaisin ostamalla eikä anomalla: demokratiaa, kansanvaltaa, itsenäisyyttä". Ei hän suotta äksyillyt. Höttöiseksi käynyt kieli passivoi ihmiset, koska se häivyttää merkitykset. Ei kukaan
jaksa loputtomasti kysyä ja ihmetellä, kun ei ymmärrä äidinkielistä puhetta.
Suomessa Kela on saanut palkinnon kielensä selventämisestä, mutta esimerkiksi Verohallinnolla ja Eläketurvakeskuksella on paljon perkaamatonta sarkaa. Olen
itsekin saanut sen tuta. Suomen kielen taitoni ei riittänyt esimerkiksi sen ymmärtämiseen, että "vapaakirja" on yhtä kuin päättyneestä työsuhteesta ja yritystoiminnasta karttunut eläkeoikeus!
Maailmassa on puhuttu monilla foorumeilla kielen riistosta, jota pidetään rajuna loukkauksena. On aika ovelaa, että siihen päästään myös äidinkielen sisällä. Kielellinen sumutus tuo mukanaan aimo annoksen yhteiskunnallista eriarvoisuutta – lopulta myös läpinäkymättömän, epädemokraattisen yhteiskunnan. Isossa kirjassa sanotaan, että leipää huudamme, kiviä annetaan. Onkohan nykytilanne sellainen, että huttua huudamme, mutta höttöä saadaan?
Maijaliisa Mattila




