Robert tai Roope Meriruoho on syntynyt Tukholmassa vuonna 1989, mutta asunut suurimman osan elämäänsä Turussa, jonne vanhemmat muuttivat Ruotsista takaisin 1991. Kesämökki oli Järfällassa ja sitä kautta yhteys Ruotsiin säilyi. Nyt Roope on Göteborgissa opiskelemassa islannin kieltä ja käytännön filosofiaa. Suunnitteilla on ensi syksynä lukea kirjallisuutta ja siltä kurssilta Roope odottaa paljon. Sillä lailla tutustuu mukavasti kirjallisuuden klassikoihin. Hänen runoilijaihanteensa ovat tämän ajan räppäreitä ja kannattaa toki käydä kuulemassa Asan Loppuasukasta Youtubesta. Suosikeista - Kyllä mun mielestä Asan sanotukset yltää paljon korkeemmalle kuin useankaan runoilijan tuotanto. Niitä saa todella kuunnella moneen kertaan, ennenkuin tosissaan pääsee teksteihin sisään.
–Mä oon lukenu tätä Liekkiä ja kyllä must tuntuu vähän sillee kummalta kun mua viistoista vuotta vanhemmista puhutaan nuorina ruotsinsuomalaisina. Onkohan tää ruotsinsuomalaisuus vähän kuihtumassa kokoon?

Joudun puolustusasemiin. Sanon että onhan täällä uusia toisen polven tulijoita, on Nanna Huolman, joka on tehnyt elokuvan Aavan meren tuolla puolen eli Kid Svensk, on Susanna Alakoskea ja Sanna Postia, joka toimittaa kaksikielistä Sheriffilehteä? Huomaan jo sanoessani, että ei heistäkään ehkä kukaan Roopen nuorisokäsitteeseen mahdu. Roope tarttui silti juttuun ja totesi, että Sheriffi- lehti on todella laadukasta työtä, sille hän toivoo kaikkea hyvää myös jatkossa.
Minulla oli vihiä siitä, että Roope on täällä Göteborgissa osallistunut Poetry Slam -kisoihin. Siksi satuin haastattelua suunnitellessani selailemaan Ruotsinsuomalaisten Kirjoittajien Yhdistyksen julkaisemaa runoantologiaa Sormien lomitse soljunut elämä. Riitta Larssonin laatimasta esipuheesta silmiini osui Markku ja Sirkka Meriruohon nimet. Otin antologian mukaani haastatteluun.

–Markku ja Sirkka Meriruoho? Oliskohan siinä painovirhe? Markku Meriruoho on mun isäni, ja Sinikka Meriruoho on mun äitini nimi. Meriruoho ei ole niin kovin tavallinen nimi. Väestörekisteristä löysin 24 tai jotain.
–Joo, Poetry Slamissa mä tulin viidenneks enkä päässyt jatkoon. Mun runot on ehkä vähän liian henkilökohtaisia ja vakava-aiheisia siihen foorumiin. Ja mä tahdon esittää ne aika lailla tasapaksusti, koska sisältö on mun mielestä tärkeämpi kuin lausunnalla kikkailu. Mutta ihan kiva siellä oli käydä kokeilemassa. Enää se ei kiinnosta. Mieluimmin mä pyrin julkaisemaan runojani lehdissä ja kokoelmina. "Onkohan tää ruotsinsuomalaisuus vähän kuihtumassa kokoon?" Roope on lähettänyt runojaan useille lehdille ja suunnitelmissa on oman kokoelman julkaiseminen.
– Paitsi Liekissä, mun runojani tullaan julkasemaan syväekologisessa lehdessä Elonkehä. Myös vasemmistonuorten lehti Libero on ottanut mun runoja. JK Ihalaisen toimittama Kirjolehti julkasee mun kolmentoista runon kokoelman Göteborgilainen viikonloppusatu. Ja olen mä lähettänyt tekstejä kolmeen kustantamoon, saa nähdä mitä siitä tulee.

Kyselen vielä Roopen kokemuksista opiskelijaelämästä ja opinnoista

–Käytännöllinen filosofia on etiikkaa ja poliittista filosofiaa. Teoreettinen filosofia taas käsittää metafysiikkaa ja logiikkaa. Politiikka on aina kiinnostanut minua, ja aikanani mä olin vasemmistonuorten rivijäsen, mutta mä en kokenut, että olisin saanut ääntäni siellä kuuluville. Politiikka siinä muodossa jäi. - Olin Tukholmassa opiskelemassa puolisen vuotta. Siellä on viiskytkakstuhatta opiskelijaa, mutta kyllä mä tunsin itseni vähän ulkopuoliseksi. Göteborgissa on helpompi saada kontakteja. Asunto löytyi kaupunginosasta Majorna, kun lehtiilmoituksessa kerroin, että kristillinen, raitis, tupakoimaton filosofian opiskelija etsii asuntoa? Ei ne kaikki meriitit ihan paikkaansa pidä, mutta asunto piti löytää. Roopella on myös näkemyksiä ruotsinsuomalaisuudesta ja sen kokemisesta, sekä myös omien vanhempiensa ajasta Ruotsissa. Voi tietysti kysyä, mitä ruotsinsuomalaisuus itse asiassa on.
–Mä en oikein koe itseäni ruotsinsuomalaiseksi, koska olen asunut Suomessa suurimman osan elämääni. Mutta isä asui täällä neljätoista vuotta, äiti kuusitoista. Toki se kiinnostaa. - Runoilijana mä tietysti itseni mielelläni näen, mutta kyllä mulla täytyy olla jonkin näköiset raamit. Joko opiskelu tai työ. Mä olen tehnyt töitä vanhainkodeissa, tällä hetkellä Bergsjön suomalaisessa kotipalvelussa, ja niissä tapaamisissa vanhempien ruotsinsuomalaisten kanssa saan kuulla heidän kuuskytluvun ja seiskytluvun todellisuudestaan. Kyllä se antaa aihetta runoihin

Iris Lundberg