Toiseusteema, tietysti, naisena toinen ja toinen neljänkymmenen vuoden ajan. The marginal is the new center. Kaikki kilvan tahtovat olla toinen. Miten se nyt käy, kuka jää keskukseen? Kuka? Tyhjä keskus ja marginaalissa kova kuhina.
Lahden 15. Runomaratonin avasi heinäkuun 17. Lahden runomaratonin puheenjohtaja Jouko Skinnari runon muodossa. Tervehdysrunon jälkeen hän toi esiin sen surullisen viestin, että suomalainen suuri runoilija Tommy Tabermann on nukkunut pois vaikean sairauden murtamana. Tabermannin muistoa unnioitettiin hiljaisella hetkellä. Skinnari sanoi puheessaan, että Tabermannilla oli aina aikaa runon ystäville ja hän antoi jopa konkreettisia neuvoja, kuten "kovat kannet ja enintään 120 sivua," runoantologiaa suunnittelevalle.
Aurinkoisen ja kauniin hellesään vallitessa Skinnari toivotti kaikki runon ystävät tervetulleeksi runon juhlaan.
Lahden kaupungin tervehdyksen toi juhlaan omalla runollaan Ulla Koskinen-Laine.
Lahden Runomaratonin suojelijan tasavallan presidentin Tarja Halosen tervehdyksen tilaisuuteen luki Osmo Hokkanen Siteeraan puheesta muutamia kohtia:
Runous on kautta aikojen ollut meille suomalaisille elämän tuntojen tulkki."
"Runous on innovaatioiden, luovuuden ja mielenterveyden kulmakivi."
"Runomaraton on ollut ponnahduslauta lukuisille runoilijoillemme
ja lausujillemme."
"Runo tuo ihmisen toisen luo. Toivon mahdollisimman monen uskaltautuvan tähän seikkailuun."
Itse runotapahtuma lähti liikkeelle matkaan näyttelijä Timo Kankaisen johdattelemana.
Hänen runomatkansa koostui seuraavien runoilijoiden tuotannosta: Elvi Sinervon, Veikko Sinisalon ja Tommy Tabermannin. Yli 40 minuuttia kestänyt ohjelma oli kautta linjan erittäin korkeatasoinen ja ehdottomasti yksi päivän tähtihetkiä. Todella loistava suoritus.
Heikki Sarmannon ja Juki Välipaikan tullessa estradille tunnelma muuttui kevyemmäksi. Musiikkiesityksen teemana oli yhteiskunnallinen Eino Leino.
Heidän teemana oli Polkuja. Nautittavaa kuunneltavaa. Musiikki oli Heikki Sarmannon säveltämää ja Juki Välipaikan laulullinen esitys todella korkeatasoista kuultavaa. Välipaikka kuuluukin tämän hetken parhaisiin suomalaisiin miespuolisiin jazz-laulun taitajiin.
Ohjelmanumerossa Ilon paja kuultiin Lealiisa Kantolan tarjoilemana edellisen päivän tuotantoa nuorten runotyöpajasta. Ennen meidän esitystämme oli esiintymisvuorossa tasokkaat Päijät-Hämeen lausujat mutta valitettavasti häiritsi heidän esitystään äänityksen heikkous ja särinä mikrofoneissa. Heidän ohjelmansa sanoma oli kooste Runomaratonin sadosta vuosien varrella Elämän rakkaus. Heillä oli myöhemmin toinenkin ohjelmanumero samaa laadukasta esitystä.
Seuraavana olikin oma ohjelmamme ja täytyy sanoa että hieman
oli jännitystä ilmassa, ainakin allekirjoittaneen kohdalla eli"perhosia vatsassa".
Ruotsinsuomalaiset kirjoittajat esiintyivät teemalla Runot nousevat lännestä. Runot tähän ohjelmaan oli saatu Ruotsinsuomalaisen Kirjoittajien Yhdistyksen järjestämästä runojen hankinnasta, joka toteutettiin kotisivun kautta. Runoja tulikin huomattava määrä ympäri Ruotsia. Runoryhmä joka lähti Suomeen valitsi joukon runoja yhdessä ja seuraavat runoilijat olivat mukana Lahden Mukkulassa; Mikko Anttila, Pirjo Backman Piroth, Ari Heikkilä, Salme Kosunen, Heikki Kotka, Eeva Meriläinen, Robert Meriruoho, Ritva Muhonen, Arja-Liisa Nieminen ja Erkki Vittaniemi.
Lausuntaryhmään kuuluivat Salme Kosunen, Heikki Kotka
ja Erkki Vittaniemi. Taustamusiikkia heidän runoihin esitti kita-ralla omaa musiikkiaan Tuula Sirjonen.
Tämän jälkeen oli vuorossa lausuntataitelija Ulla-Maija Juutilainen. Hänen ohjelmansa koostui perinteisistä suomalaisten lyyrikoiden tuotannosta kuten Viita, Meriluoto, Sarkia, Hämäläinen ja Kailas. Tämäkin ohjelmanumero oli todella korkeatasoinen.
Ulla-Maija Juutilainen onkin ammattilausuja.
Seuraavana tuli lavalle ruotsinsuomalainen Tuula Sirjonen. Hänen teemansa oli "Niin erilaisia ajatuksia". Hän säesti kitaralla omia sävellyksiään ja runojaan, jotka osittain olivat uutta tuotantoa ja aiheet hyvin erilaisia kuten otsikkokin sanoo. Tuulan sanoma oli monisävyinen ja loppua kohti yhteiskunnalliset tekstit tulivat voimakkaina esiin. Hänen sanomansa oli tärkeä, sillä teksti käsitteli meidän ruotsinsuomalaisten vaikeuksia elinympäristössämme. Lähinnä Tuula otti esiin kielelliset vaikeudet koulussa, vanhustenhoidossa ja työyhteyksissä.
Todettava on, että sekä lausuntaryhmämme että Tuula saivat hyvää palautetta Mukkulan yleisöltä.
Kahteen eri kertaa esiintyi Teatteri Vanha Juko. Ensimmäisessäosassa aiheena lauluja leivästä ja toisella esityskerralla aiheena oli lauluja arjesta. Mielenkiintoiset ohjelmanumerot Runomaratonin päivän kohokohdaksi tuli, kun estradille astui runoilija Heli Laaksonen ja runoilijaprofessori Risto Ahti.
Heidän reilu puolituntisensa oli oikeastaan runollinen standup- duetto. Tässä ehdittiin silti mennä hyvin syvälle kielen ja ihmisen olemukseen. Heli, jota kutsutaan myös Ilon apostoliksi, antoi myös näytteitä uudesta kokoelmastaan, joka nimi on vielä salaisuus, mutta siinä on kuitenkin lintu ja sitten eräs verbi, hän sanoi. Yleisöä oli juuri tähän ohjelmanumeroon kerääntynyt runsaasti ja ihmiset yrittivät löytää varjopaikkoja armottomassa auringon paahteessa. Hän oli todella odotettu ja hän saikin raikuvat suosionosoitukset sekä ennen että jälkeen.
Ohjelmassa seurasi runokilpailun voittajien julkistaminen. Voitto meni Nastolaan Mikko Turtiaiselle ja ruotsinkielisen sarjan vei nimiinsä Rakeel Parveez Brommasta. Kunniamaininnan ruotsinkielisellä puolella sai Raimo Sillanpää.
Palaan vielä edelliseen päivään, jolloin olimme kuuntelemassa Risto Ahdin yleisönluentoa Tunne oma kielesi koko päivän kestäneen Sanataideseminaarin lomassa.
Ahti pohdiskeli minän, kielen ja maailman välistä suhdetta Vuorikadun koulun helteisessä salissa.
Hän sanoi muun muassa, että totuuden puhuminen on oman äänen löytämistä.Hiiskahtamatta kuunteli salintäyteinen yleisö hänen ajatuksiaan.
Ohjelma Mukkulassa jatkui kello 18 jälkeen vielä teatteri Jukon lauluilla arjesta, Runoilija Petroskoista, Ruma, mutta runoilija, Mika Rassin lausuntaesityksellä, Antiikin Rooman ja Kreikan rakkauslyriikkaa ja Tekijä tuntematon sisältäen akustishenkisen yhtyeen esittämää suomalaista nykyrunoutta.
Emme valitettavasti jaksaneet seurata näitä esityksiä, koska
olimme aamusta asti olleet ulkona yli 30-asteisessa helteessä, joten
voimamme alkoivat hiipua.
Eväsreppumme olivat täynnä iloa, ystävyyttä ja ennen kaikkea
suomalaisen kulttuurin antia parhaimmillaan. On hienoa olla runon matkassa.




