Göteborgin kunniapääkonsulin virkaan on nimitetty Liekin lukijoille viime vuodelta tuttu Heli van der Valk. Artikkelin ’Kukkiihan se perunakin’ (Liekki 2010/3) lopussa hän esitti joukon mielenkiintoisia kysymyksiä ruotsinsuomalaisuudesta
Hänen toisena toimipäivänään konsulina, toinen elokuuta, sain mahdollisuuden esittää samat kysymykset reilun vuoden mietiskelyn jälkeen hänelle itselleen. Paljon pähkäilyä tällä saralla on varmasti tapahtunut. Puolisen vuotta ennen kuin nimitys tuli julkisuuteen Heli sai itse siitä vihiä, mutta kantoi salaisuutta omana beibinään.

”Olen miettinyt haasteitani ja tavoitteitani, vaikka en asiasta kenellekään inahtanutkaan. Tätä virkaahan ei haeta, vaan se on luottamustehtävä. Ainahan tällaisissa nimityksissä saattaa tapahtua yllättäviä käänteitä, ennen kuin kaikki on selvää. Yleensähän tämmöset hommat menee ’hyvä veli’-ketjujen kautta. Useimmitenhan konsulit ovat miehiä. Ja usein myös ilman paikallista taustaa. Kyllä minä koen, että minulla on heti alusta asti enemmän annettavaa, koska tunnen sekä Suomen että Ruotsin. Ja Göteborgin.

” Miten Göteborgin kunniapääkonsuliksi siis pääsee?
Heli kertoi minulle, että asia on pantu alulle Suomen Tukholman suurlähetystöstä. Esitys on tehnyt kierroksen Suomen ulkoministeriössä, missä se on allekirjoitettu, ja toimitettu takaisin Tukholman suurlähetystöön. Koska myös asemamaalta on saatava toimilupa, Göteborgin maaherran suostumus on edelleen allekirjoitettu Ruotsin ulkoministeriössä.

Kaikki kuulostaa kovin viralliselta. Paitsi Heli itse.
”Olen siinä vaiheessa elämääni, että voin täysin sydämin omistautua tälle tehtävälle. Useinhan ihmisellä on sivuagenda, tahto käyttää asemaansa ponnahduslautana eteenpäin. Minulle tämä riittää haasteeksi ja minä uskallan panna itseni likoon. Uskallan olla mieltä, myös provosoida ja kyseenalaistaa, sytyttää tärkeitä keskusteluja pelkäämättä omien kasvojeni menetystä.

” Ruosulaisuudesta Nämä kysymykset Heli heitti meille viime syksyn Liekissä. Ja näin hän itse niihin nyt vastaa:

Keitä me Ruotsissa asuvat suomalaiset emme ole? ”No sitä Sikaloiden stereotypiaa. Siinä en itseäni tunnista.” Keiksi emme halua tulla?
”Niin niiksi. Sikaloiden stereotypioiksi. Minusta Suomikuva on usein niin vino ja yksipuolinen. Tahtoisin, että voisin saada jokaisen ruotsinsuomalaisen kokemaan ripauksen enemmän ylpeyttä omasta taustastaan ja siitä, mitä me olemme tälle maalle todella antaneet.”
Milloin tunnen olevani ruosu? ”Henkilökohtaisesti koen ruosuista ylpeyttä siitä, että minut on ruosuna nimitetty tällaiseen kunniatehtävään.” Onko persoonallisuuteni laajentunut Ruotsissa asuessani? ”On. Ajattele jotain Rembrandtin taulua. Jos katsoo liian läheltä, ei näe. Mutta kun ottaa muutaman askelen taaksepäin, ymmärtää kokonaisuuden ihan eri lailla. Suomi on minun sydäntäni lähellä, mutta täältä voin nähdä isänmaani objektiivisemmin. Sama pätee myös Ruotsiin. Voin nähdä sekä yhtäläisyydet että erot näiden maiden välillä kärjistetymmin. Ja se on mielenkiintoista.” Mistä ruosulaisuuden tunnistaa?
”Se ei saa ole pelkästään pullo, puukko ja perkele! Ruotsinsuomalaisuudessa minä tunnistan luovuuden kaikilla tasoilla, ja ennen kaikkea näissä uusissa sukupolvissa, joiden itsetunto on vahva. He ovat ajattelevia, lahjakkaita ja monikulttuurellisia ihmisiä. Heillä on meille paljon annettavaa. Hienointa on, että he eivät enää häpeä juuriaan, vaan pikemminkin tahtovat julistaa suomalaisuuttaan.”
Onko meillä ruotsinsuomalaisuudelle jotain annettavaa? ”No olipa siinä kysymystä kyllin! Ruotsalaisuudelle meillä on paljon annettavaa kyllä, mutta ruotsinsuomalaisuudelle? Mutta on. On toki. On! Minä yritän antaa sille jotain juuri nyt. Puhumalla selvää suomea. Puhumalla asiaa.
” Ruosu sittenkin Minkäänlaisena ulos hypähtävänä kaappiruosuna Heli ei tahdo esittäytyä. Hän on elänyt hyvinkin ruotsalaista ja myös kansainvälistä elämää.
Helsingin yliopiston lisäksi Heli on opiskellut Macalester Collegessa Yhdysvalloissa sekä Göteborgin yliopistossa. Hän suoritti Suomen ulkoasiainministeriön järjestämän Kansainvälisten asiain valmennuskurssin vuonna 1976.
Heli on osallistunut aktiivisesti Euroopan Hän on näin ollen osa laajaa pohjoismaista, eurooppalaista ja kansainvälistä verkostoa, joka kattaa sekä politiikan, elinkeinoelämän että kulttuurin osa-alueet.
Kaksostyttöjen äidillä, joka on kantanut suuren vastuun myös oman perheyrityksen ylläpitämisestä, on ollut kädet täynnä.
Nyt tärkeää on ruotsinsuomalaisten vanhusten asema. Heitä haettiin laivalasteittain tänne tekemään työtä. Nyt kun he ovat työnsä tehneet, heidän itseoikeutensa on saada arvokas kohtelu, ja suomen kielellä jos vieras kieli on kovan työn matkalla karissut.
Toinen tosi kohderyhmä ovat uuden polven ruotsinsuomalaiset. ”Ajattele vain tätä Nanna Huolmanin filmiä ’Aavan meren tuolla puolen’. Se sai äärettömästi kiitosta Ruotsissa, mutta Suomessa sitä ei ymmärretty alkuunkaan. Siinä minä näen itselläni tehtäväsarkaa. Saada suomalaiset ymmärtämään ruotsinsuomalaista todellisuutta.”
”Ja minä näen selvästi, että täällä kasvaneilla ruotsinsuomalaisilla on suuri kiinnostus omiin juurinsa. Tahdon voida jollain tapaa vaikuttaaa heidän ruotsinsuomalaisen kuvansa rakentamiseen. Se on minulle todella tärkeää.”

Iris Lundberg