Nuorten motivaatio toi vauhtia kielenelvytysseminaariin Kielikaveri, kielipelit, kielikahvila, laatua radioon ja telkkariin, elokuvakilpailu, kirjallisuus, youtube, facebook, skype… ilma on paksuna ideoista, kun nuoret kielenelvyttäjät on koottu yhteen huoneeseen. Ideoinnin tarkoituksena on helpottaa kielenoppimista ja keksiä millä madallettaisiin kynnystä, joka on liian usein liian korkeana kielen käyttämisen esteenä. Pois ei heitetä myöskään kursseja, kovaa opiskelua ja kertaamista. Vaikka vähemmistökielen oppimisen motivaationa on usein juuri se, että se on äidin, isän tai isovanhempien kieli, vaatii opiskelu kuitenkin monipuolisempia kimmokkeita kuin vaikkapa maailmankielten englannin, saksan ja ranskan opinnot.

Uppsalan yliopiston Hugo Valentin –centrum järjesti lokakuussa vähemmistökielten elvytyskonferenssin. Konferenssi oli kaksipäiväinen, ja mukaan mahtui sekä teoriaa että käytäntöä. Perjantaina keskityttiin tieteellisiin luentoihin, paikalla oli vieraita ulkomailta asti; muun muassa professorit Kendall King Minnesotan yliopistosta ja Nancy Hornberger Pennsylvanian yliopistosta luennoivat perheiden kielenkäytöstä ja monikielisyydestä. Lauantaina oli vuorossa käytännön elvytystyön miettimistä. Konferenssiyleisö oli jakautunut kolmeen aikuisten ryhmään, ja lisäksi nuoret oli koottu yhteen ryhmään.

Nuorten työpaja koostui 15–30-vuotiaista, joilla kaikilla oli erilainen tausta. Mukana oli väkeä kaikista Ruotsin kansallisista vähemmistöistä. Nuoret jaettiin ensin pikkuryhmiin, jonka jälkeen päästiin "minglaamaan" kaikkien kanssa ja lopulta ajatukset koottiin isoiksi miellekartoiksi.

Osa porukasta oli sellaisia onnekkaita, jotka olivat saaneet oppia äidin- tai isänkielen kotonaan tai kielikylvyssä, mutta osalla ensimmäisenä kielenä oli ruotsi. Nuorten ryhmässä yhdeksi keskustelun aiheeksi olikin nostettu motivaation löytäminen, mitkä seikat kannustaisivat opiskelemaan vähemmistökieltä. Toisena nuorten työpajan aiheista oli "kielellinen itsepuolustus". Monen ajatuksena on, että äidinkieltään ei saa puhua huonosti, ja jos sitä ei siis osaa täydellisesti, on parasta pysytellä hiljaa. Kynnyksen yli astuminen vaatii aika paljon rohkeutta, mutta konferenssinuoret keksivät äkkiä monta hyvää tapaa voittaa itsensä.

Nuorten työpajaa johtivat Patricia Fjellgren, Lisa Mörtlund ja Markus Lyyra. Patricialla on kaksi kotikieltä, etelä- ja pohjoissaame. Hän on vasta aikuisena alkanut opiskella niitä, ja saanut tehdä ankarasti töitä oppiakseen molemmat. Lisan tausta on Tornionlaaksossa, mutta hän osaa meänkieltä vain ihan vähän. Lisan yritykset opiskella kieltä ovat lyyhistyneet vaikeaan kielioppiin, ja hän kaipaisi sosiaalisempaa opiskelutapaa, esimerkiksi kielikaveria, jonka kanssa voisi puhua virheistä välittämättä. Markus on Ruotsinsuomalaisten nuorten liiton sihteeri, ja hänen työnsä on kannustaa nuoria käyttämään suomea myös vapaa-aikana ja kodin ulkopuolella.

Leena Huss, jonka käsialaa oli konferenssin sisältö, oli etukäteen asettanut tavoitteeksi, että nuoret perustaisivat verkoston. Tavoitetta ei ollut yhtään mahdoton saavuttaa. Innostus oli kuin hiillos, jota piti vain vähän sohaista, jotta se pääsi syttymään, ja nuorten työpaja löysi nopeasti yhteishengen. Kaikilla oli ajatuksia kielestä, ja nyt kun ideoille annettiin tilaa, kehkeytyi varsin hedelmällisiä keskusteluja. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että olisi mukavaa tavata mahdollisimman pian uudelleen, ja että verkoston avulla olisi helppo hakea rahoitusta erilaisiin projekteihin. Saman tien perustettiin Facebookiin ryhmä, joka sai nimekseen Revitalisera mera. Ryhmän jäseneksi ovat tervetulleita kaikki kielenelvytyksestä kiinnostuneet.