Toiseusteema, tietysti, naisena toinen ja toinen neljänkymmenen vuoden ajan. The marginal is the new center. Kaikki kilvan tahtovat olla toinen. Miten se nyt käy, kuka jää keskukseen? Kuka? Tyhjä keskus ja marginaalissa kova kuhina.

Kuka haluaisi tehdä työtä jonka tulos ei useinkaan näy? Salla Vartiainen tähtää juuri sellaiseen ammattiin opiskelemalla kompositoijaksi Jönköpingin teknisen korkeakoulun Digital Compositing linjalla.
Kompositointi kuuluu mm. leikkauksen ja äänenkäsittelyn ohella elokuvan jälkituotantoon. Siinä elokuvalle, lyhytfilmille tai mainokselle annetaan viimeinen silaus. Loppuversiosta ruokotaan ei-toivotut kuvalliset elementit kuten esimerkiksi katolta roikkuvan näyttelijän turvaköydet tai maisemaa rumentavat kyltit.
Kompositoija manipuloi kuvaa myös lisäämällä siihen aineksia joilla luodaan joko uskottavuutta tai epätodellisia tunnelmia aina tarpeen mukaan. Erilaisia visuaalisia tehosteita kuten klassista 2D- animaatiota ja liikkuvaa grafiikkaa liitetään vinjetteihin ja mainoksiin, webiin ja musiikkivideoihin. Kompositoijalla on taatusti ollut sormensa pelissä kun kotkan kynnet pitelevät kännykkää tai kun talo räjähtää tai kun Martin Timell saa vasaralla täysosuman naulan kantaan seitsemän metrin päästä.
Elokuvan kompositointi vastaa stillkuvan eli vakakuvan Photoshop-käsittelyä, kertoo Salla, jolle Adobe Photoshop ja Illustrator ovat tuttuja ohjelmia jo aikaisemmista koulutuksista. Niitä taas edelsivät opinnot mm. Öölannin taidekoulussa sekä pitkä öljy- ja akryylimaalausrupeama. Taulukankaat kasvoivat kasvamistaan kunnes digitaalinen piirtäminen ja pienten animaatioiden luominen tietokoneella alkoivat vetää puoleensa.
- Onneksi, sanoo Salla, sillä nykyiset taideteokset eivät vaadi läheskään yhtä paljon säilytystilaa kuin aikaisemmat - pieneen muistitikkuun kun voi tallentaa useiden kuukausien työn ja Tyresössä oleva pikku asunto varastoineen on jo tupaten täynnä.
Kaksivuotisen koulutuksen viimeinen, tammikuussa alkava lukukausi on työharjoittelua. Osallistuminen lyhytfilmin tuotantoon, mainosten tekemiseen tai muu monipuolinen harjoittelu on Sallan toivelistalla tässä vaiheessa. Monet hänen kurssikavereistaan hakeutuvat pelialalle, toiset tähtäävät johonkin tiettyyn maineikkaaseen yritykseen elokuva-alalle. Koulutus antaa myös työkalut kokonaan oman produktion luomiseen. Siitä on myös halutessa helppo lähteä uudelle raiteelle esimerkiksi 3D-visualisoinnin pariin.
Elokuvan katselu on nykyisin ihan erilaista kun silmät hakevat kuvasta kollegoiden käden jälkeä koko filmin ajan oppimistarkoituksessa. Alalla ei koskaan voikaan tulla täysinoppineeksi, sillä kehitys kulkee valtavaa vauhtia. Sen näki Stuttgartin toukokuisilla FMX-messuillakin missä suurten, maineikkaitten yritysten kompositoijat esittelivät niin työhönsä liittyviä ongelmia kuin niihin jo löytyneitä ja kehitteillä olevia ratkaisuja.
Ruotsinsuomalaiseen kotiin kolmisenkymmentä vuotta sitten syntynyt Salla sanoo että hänen kummankin vanhempansa lempityökalu oli kuin käteen kiinnikasvanut: isällä se oli vasara ja äidillä vieläkin kynä. Sallan vastaava työkalu taitaa olla tietokone. Ja muistitikku kulkee aina mukana.




