Syksy on messujen aikaa. Ruotsinsuomalaiset kirja- ja kulttuurimessut vetivät Suomen Instituutin täyteen, kävijöitä riitti Snickarbackenilla lokakuisena lauantaina yli viisisataa. Messuyleisö sai kuunnella kulttuurivaikuttajien haastatteluja, ostaa kirjoja ja tutustua Suomiartin taiteilijoihin ja taiteeseen.

Myös Göteborgin kirjamessuilla oli vankka suomalaisedustus. Paikalla oli muun muassa Tua Forsström, Kjell Westö, Petri Tamminen ja Matti Rönkä. Messujen suurin nimi oli kuitenkin Herta Müller, joka pohdiskeli avajaispuheessaan kirjallisuuden asemaa demokratiassa.

Demokratioissa kirjallisuus kulkee omia teitään, diktatuureissa sitä vastoin kirjallisuudella ei ole muita vaihtoehtoja kuin kulkea todellisuuden kaistapäisiä ratoja, totesi Herta Müller. Liekin göteborgilainen toimittaja Iris Lundberg puolestaan kyselee löytyykö hyvälle kirjallisuudelle yhteistä nimittäjää. Ruotsinsuomalaisenkin kirjallisuuden olemusta on pohdittu pitkään. Kysymys ajankohtaistui omalta osaltani äskettäin, kun Pohjolan Sanomien toimittaja haastatteli minua ruotsinsuomalaisesta kirjallisuudesta.

Ruotsinsuomalaisia kirjoja on enemmän kuin tiedämmekään; viimeinen kattava kartoitus tästä kirjallisuudesta tehtiin miltei kaksikymmentä vuotta sitten! Kuka uskaltaa rintaäänellä selittää miltä kenttä nykyään näyttää? Latelin kuitenkin tuttuja nimiä – monet meistä tuntevat Heikki Kotkan, Asko Sahlbergin, Paula Vartiaisen, Kaino Ranénin, Susanna Alakosken, FinnKirjan tuotannon ja muitakin alan tekijöitä. Ja vanha kysymys seurasi salamana: - Mutta onko Susanna Alakoski oikeastaan ruotsinsuomalainen kirjailija, hänhän kirjoittaa ruotsiksi?

Niinpä. Mutta demokratioissa kirjallisuus kulkee omia teitään, eikä meillä ole syytä rajoittaa ruotsinsuomalaista kulttuuria vain suomenkieliseksi kulttuuriksi. Sellaiseen enemmistön diktatuuriin ei ruotsinsuomalaisilla ole varaa. Enkä ole vielä nähnyt kenenkään väittävän, etteikö Antti Jalava olisi ruotsinsuomalainen kirjailija. Myös Jalava kirjoitti teoksensa ruotsiksi, ja hänen kommenttinsa asiaan on jo muuttunut lentäväksi lauseeksi: ”På grund av olyckliga omständigheter har jag skrivit mina verk på svenska”.

Ei siis suosita enemmistön diktatuuria, mutta ei myöskään vähemmistön diktatuuria. Ruotsinsuomalaisten kirjamessujen suunnittelu jatkuu, hiljan on valittu ensimmäinen ruotsinsuomalainen runokaraokemestari, teatteria tehdään – myös kahdella kielellä, kuten Uuden Teatterin toiminta osoittaa – ruotsinsuomalaiset nuoret tapaavat kansainvälisiä monikielisiä nuoria sekä konferensseissa että feisarilla. Muun muassa näistä tämän päivän tapahtumista kerrotaan tässä Liekissä. Maailma muuttuu ja niin myös ruotsinsuomalaisuus!