Ruotsinsuomalaisten Nuorten Liiton (RSN) pääsihteeri Markus Lyyra katsoo optimistisestitulevaisuuteen. Nuorten Liitto haavi keväällä yli kahden miljoonan projektin Yleiseltä Perintörahastolta ja projekti potkaistaan käyntiin syksyllä 2011.

Paljonko hän painoi syntyessään? 3890 grammaa, muistan luvun ulkoa, ja 52 senttimetriä. Barnavårdscentralin täti tutkii papereitaan, löytää oikean kohdan ja jatkaa kyselyään. Tupakan ja alkoholin käyttö? Onko teillä jotain sairauksia suvussa? Kuulo- tai näkövammoja? Joo, äidillä näyttääkin olevan silmälasit. Saanko nähdä hoitopöydän? Sehän onkin kätevästi tässä ihan lavuaarin vieressä ja hyvä että on reunat kolmella sivulla. Tapaamme neuvolan tädin ensimmäistä kertaa, hän on kotikäynnillä ja mittailee kotiamme arvioivasti. Hymyilemme ja vastailemme ja mikäs meidän on ollessa, kun vauva syö ja nukkuu hyvin ja on alkanut saada lisää painoa ja kakka on oikean väristä.

Levy-yhtiö 272 Records Los Angelesista löysi uppsalalaisen Maini Sorrin musiikin Mainin Myspace-sivulta ja otti yhteyttä. Alle 24 tunnin levysopimus oli jo kirjoitettu. Kontakti levy-yhtiön A&R-johtajan kanssa on ollut tiivistä koko kesän yhteydenotosta lähtien. Selvää on että levy-yhtiö on koukussa Mainin musiikkiin. A&R hehkutti Mainille kirjoittamassa kirjeessään: ”We’d love to have you on board! We really enjoy your song I Shouldn’t Have Trusted You, and think it would be a great addition to the record!!”

Göteborgin kunniapääkonsulin virkaan on nimitetty Liekin lukijoille viime vuodelta tuttu Heli van der Valk. Artikkelin ’Kukkiihan se perunakin’ (Liekki 2010/3) lopussa hän esitti joukon mielenkiintoisia kysymyksiä ruotsinsuomalaisuudesta Hänen toisena toimipäivänään konsulina, toinen elokuuta, sain mahdollisuuden esittää samat kysymykset reilun vuoden mietiskelyn jälkeen hänelle itselleen.

Nuorten osallistumista kaivataan. Tätä lausetta on toisteltu ruotsinsuomalaisissa piireissä pitkään, ei vähiten järjestöelämässä ja kulttuuririentojen puolella. Kuitenkin Ruotsinsuomalaisten Nuorten Liiton eli RSN:n tilanne osoittaa, että täkäläisillä nuorilla on aktiivista ja monipuolista toimintaa ja mikä tärkeämpää, realistiset tulevaisuudensuunnitelmat.

V uosikymmenien mittaan olen toimittajana oppinut, että kaikkia asioita/ongelmia voi lähestyä vähintään kahdelta suunnalta. Voi miettiä millaisia ovat normaalit ennakko-odotukset, tai sitten että millaista on jos eivät odotukset toteudukaan.

Sanotaan nyt vaikka että tuleeko valkea joulu vai eikö tule valkeaa joulua. Sitä on helppo miettiä juuri tätä marraskuun puolivälissä kirjoittaessa, kun täällä Mälarinlaaksossa on alkanut lämpimin syksy sataan vuoteen. Siispä mietin tämän pakinan otsikkoakin kahdelta kannalta. Kirjoitanko että odotan jouluksi pimeää valkeutta eli että vaikka ulkona on lumeton pimeys, niin sisällä kodeissa on kynttilöiden luomaa valkeutta.

Vai kirjoitanko että odotan jouluksi valkeaa pimeyttä eli että ulkona on valkeaa lunta vaikka on vuoden pimein aika. Juuri tämän syksyn säät ja lumettomuus on saanut pelkäämään, että eikö jouluksi tulekaan lunta. Mutta sillä ei oikeastaan ole mitään suurempaa merkitystä.

Joulun lyriikkaan saadaan aina mahtumaan myönteisiä tunnelmia, oli ulkona sitten vaikka millainen vesisade. Lyriikalla ja sadulla on aina keinonsa kertoa menneistä hienoista asioista silloin, kun tämä päivä on kelvoton. Ja useimmitenhan joulun tarinat tulevat nimenomaan menneistä myönteisistä kokemuksista. Ja vaikka tarinaan kuuluisi jokin kamaluus, niin loppua kohden tarina kuitenkin muuttuu hyvin myönteiseksi

Ja lumettomuudesta puheen ollen, kyllähän joulua vietetään maailman kaikilla kolkilla, sielläkin missä on aina kesä. Me Pohjolan lumessa asuvat asukkaat olemme hyvin pieni vähemmistö joulun viettäjistä.

Omiin jouluihini mahtuvat kaikki mahdolliset asiat: köyhyys ja hyväpalkkaisuus, pimeys ja valkeus.

Ensimmäisenä jouluna kun olin vasta runsaan kuukauden ikäinen, elettiin syksyä 1941, jatkosodan alkuaikaa. Siitä joulusta en tietysti muista mitään, en myöskään isän kuolemasta suojeluskunnan autokuskina tai muista varhaislapsuuden jouluista. Ensimmäiset joulumuistoni liittyvät 1940-luvun puoliväliin, jolloin asuimme turvassa maaseudulla ja äiti oli karjakkona eräässä maatalossa. Jouluaattona kutsuttiin myös karjapiika lapsineen suuren maalaistalon suuren päärakennuksen suureen tupaan syömään jouluateriaa ja tapaamaan joulupukkia.

Niistä jouluista ei minulla ole kuin yksi täsmällinen muisto.

Joulupukki toi kaikenkaikkiaan suuren määrän lahjoja, mutta eniten lahjoja keräsivät talon omat lapset. Ja hienoin kaikista lahjoista oli talon minunikäiseni pojan saama polkuauto

Voi miten onnellinen hän oli! Hän polki tuvan suuren pöydän ympäri ja surrasi kovasti polkien. Autoa ei talossa muistaakseni ollut, mutta surinan hän muisti kai talon piikkipyörä-traktorista. Hän ajoi ja ajoi. Ja ajoi. Mutta kun minä yritin pyytää että minäkin saisi kokeilla, niin hän ei antanut. Minä en saanut kunnolla edes koskea siihen polkuautoon.

Olin siitä niin katkera, etten antanut hänelle sitä anteeksi ennenkuin joskus huhtikuussa, jolloin vihdoinkin sain kokeilla sitä vehjettä. Ja olihan se mahtava leikkikalu. Ihan joulukertomuksen arvoinen

Tästä tulossa olevasta joulusta en vielä tiedä mistä tavarasta tulee vuoden paras joululahja. Mutta jotenkin tuntuu, että se lahja on polkuautoa vastaava keksintö, nelipyöräinen pieni lumilinko-traktori.

Luin jo joskus kesällä, että lumilingosta saattaisi tulla haluttu tavara, sillä viime talvina on lunta tullut niin yllättävästi, että lumilapiot ja jopa lumilingot ovat olleet kaupoista lopussa.

Niinpä nyt jo syyskuun alussa joskus tuli koirankusetusreittini varrella olevaan kauppaan suuri määrä lumilinkoja. Niitä oli ensialkuun ainakin kymmenkunta kaupan edessä ja näyteikkunassa. Ja nyt tätä kirjoittaessani marraskuun puolivälissä, ei tässä kaupassa näy olevan kuin yksi lumilinko. Vaikka ei lunta ole täällä Mälarinlaaksossa tullut vielä hiutalettakaan

Siis että joulu tulee, olivat ilmat sitten millaisia tahansa. Ja vallitsisi maassa sitten köyhyys tai rikkaus.

Joulupukki lähtee tonttuineen Korvatunturilta lahjojaan jakamaan ja kaikilla on hauskaa, ainakin yhdellä joka perheessä, mikä sitten lieneekin perheen paras joululahja.

Joulu on meillä Pohjoismaissa satu, josta on tullut todellisuuutta. Ja joka joulu kirjoitetaan uusia satuja ja runoja tästä ihanasta pilkkopimeän vuodenajan juhlasta.

Joulu on luovien kirjoittajien ihanaa aikaa. Sillä jos joulukertomusta ei voi aloittaa myönteisestä asiasta, voi sen aloittaa jostakin kamalasta

Kunhan loppu on hyvin niin joulu on pelastettu

Toiseusteema, tietysti, naisena toinen ja toinen neljänkymmenen vuoden ajan. The marginal is the new center. Kaikki kilvan tahtovat olla toinen. Miten se nyt käy, kuka jää keskukseen? Kuka? Tyhjä keskus ja marginaalissa kova kuhina.

Tammen kirjakaupalla  Tukholmassa on kiirettä. Kirjakaupan uusi omistaja Anders Vestlund tuntuu olevan Birkagatanilla sijaitsevan kaupan joka nurkassa samanaikaisesti kun saavun häntä haastattelemaan.

Jokainen savon kielen taitoinen tietää, että huttu pitää miehen (ja naisenkin)tiellä, ihan siinä kuin leipä. Se on kunnon jauhopuuroa ja täyttää vatsan. Vaanmiten käy, jos tarjoomukset vaikuttavat höttöisiltä, joskus akanaisiltakin?

Paula Vartiaisen Taftihame-teoksen julkistamistilaisuus keräsi Tammen kirjakaupan Tukholmassa täyteen yleisöä aurinkoisena lauantaina 29. tammikuuta.

Ruotsinsuomalaisen kirjoittajayhdistyksen (RSKY:n), ja Liekin 35-vuotista taipaletta kuvaava historiikki Suomalaisen kulttuurin kajoa julkistettiin Tukholman Suomen instituutissa 11. joulukuuta 2010.

Suomalainen perheoikeus mallina Euroopalle "Suomalainen lainsäädäntö on osaltaan radikaalimpaa ja perheoikeuden alueella saadaan Suomessa enemmän aikaiseksi kuin esimerkiksi Ruotsissa."

Nuorten motivaatio toi vauhtia kielenelvytysseminaariin Kielikaveri, kielipelit, kielikahvila, laatua radioon ja telkkariin, elokuvakilpailu, kirjallisuus, youtube, facebook, skype....

Kuka haluaisi tehdä työtä jonka tulos ei useinkaan näy? Salla Vartiainen tähtää juuri sellaiseen ammattiin opiskelemalla kompositoijaksi Jönköpingin teknisen korkeakoulun Digital Compositing linjalla. .

"Suomessa on usein porua ruotsin kielestä. Keskustelua käydään kouluruotsin pakollisuudesta tai vapaaehtoisuudesta, sopivasta opiskelun aloittamisajankohdasta ja virkamiesruotsista.

"Maria Tapaninen, et ole ollut paljonkaan esillä siihen nähden millainen vaikuttajayksilö olet ollut ruotsinsuomalaisessa kulttuurielämässä jo vuosikymmeniä. "

Ruotsinsuomalaiselle kirjailijalle tarjoutuu käytännössä viisi mahdollisuutta, sikäli kuin hän haluaa omistautua kirjailijantyölle eikä vain rustailla runoja silloin kun teollisuussiivoojan työltään ehtii:.

Käsi sydämelle ruosu, eikö olekin niin, että ruotsinsuomalaisuudesta on tullut savusauna, jonka lauteilla on vain rajoitetusti tilaa? Sisäänpäin lämpiävä kollektiivi, joka jakaa aatteesi ja arvosi, kaipuusi ja häpeäsi?

Lahden 15. Runomaratonin avasi heinäkuun 17. Lahden runomaratonin puheenjohtaja Jouko Skinnari runon muodossa. Tervehdysrunon jälkeen hän toi esiin sen surullisen viestin, että suomalainen suuri runoilija Tommy Tabermann on nukkunut pois vaikean sairauden murtamana. 

Robert tai Roope Meriruoho on syntynyt Tukholmassa vuonna 1989, mutta asunut suurimman osan elämäänsä Turussa, jonne vanhemmat muuttivat Ruotsista takaisin 1991.

Marjut Markkanen kääntää suomalaista kirjallisuutta ruotsiksi. Hän kertoo Liekin haastattelussa työstään

Uusi vuosikymmen on käsillä. Onko täkäläisellä kulttuuririntamalla tapahtumassa mitään uutta? Kohta Liekki on tulossa 35 vuoden ikään. Kolme ja puoli vuosikymmentä on pitkä aika kulttuurilehdelle.