Kaisa Vilhuinen –palkinto on Liekkiäkin julkaisevan RSKY:n eli Ruotsinsuomalaisten kirjoittajien yhdistyksen kaksitoista vuotta sitten perustama palkinto. Nimensä ja inspiraationsa 10 000 kruunun suuruinen palkinto sai värmlanninsuomalaiselta Kaisa Vilhuiselta (1855-1941) joka edusti viimeistä suomen kieltä käyttävää värmlanninsuomalaista sukupolvea. Kaisa Vilhuisen tiedetään osanneen niin runsaasti kalevalalaisia runoja ja loitsuja että joidenkin lähteiden mukaan niistä  olisi voitu koota vaikka uusi Kalevala. 

Kaisa Vilhuinen-palkinto myönnetään Ruotsissa asuvan kirjailijan suomenkieliselle kaunokirjalliselle teokselle tai koko tuotannolle. Palkinto on suunnattu ensisijaisesti uransa alkuvaiheessa olevalle kirjailijalle, jonka tuotanto edistää ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden kehitystä. Seuraavan kerran palkinto jaetaan vuonna 2019 tänä ja ensi vuonna ilmestyneistä romaaneista, runoteoksista tai novellikokoelmista, joita kilpailuun ilmoitetaan.  

2017 Kaisa Vilhuinen -palkinto voittaja Leo Ylitalo

Leo Ylitalon Sururisti voitti vuoden 2017 Kaisa Vilhuinen-palkinnon. Palkintoraadin puheenjohtajana toimi tällä kertaa professori Juhani Niemi. Sen muut jäsenet olivat toimittaja Arja Claesson ja dosentti Satu Gröndahl. Sigtunan kunnan järjestämä palkinnonjakotilaisuus pidettiin Märstassa 28. huhtikuuta.
Tässä otteita Juhani Niemen puheesta:
 ”Sururisti on esikoisromaani ja sellaisena korkeaa laatua edustava teos. Kerronnallisesti se on omaperäinen, lukukokemuksena paikoin hykerryttävän hauska. Romaani ajoittuu sodanjälkeiseen, 1950-luvun Suomeen, ja sijoittuu pohjoispohjalaiselle maaseudulle, kirjoittajan alkuperäiselle kotiseudulle. Sodan läheisyyttä vertauskuvallistaa romaanin nimessäkin tavattava, mökin seinällä riippuva sururisti, jollaisia jaettiin niille jotka olivat taisteluissa menettäneet omaisiaan.
Teoksen kirjallinen maisema on etäisesti sukua Antti Hyryn varhaisille teoksille; itse asiassa Hyry ja hänen esikoisteoksensa Maantieltä hän lähti vilahtaakin ohimennen kertojan näkövinkkelissä. Kertojana on kasvava poika, Matias, joka havainnoi uteliaana kyläyhteisön tapahtumia ja opettelee elämään sen ehdoilla. Ylitalo kehittelee niin koomisia kuin traagisiakin tilanteita ja pysähtyy välillä kuvaamaan tarkkanäköisesti ja aistimusvoimaisesti luontoa ja vuodenaikojen vaihtelua.